torstai 11. huhtikuuta 2013

Back to basics

Luulen, että jonakin päivänä saan kyllikseni. Suljen TV:n ja nettisivustot. Lopetan kaikkien lehtien lukemisen. On rasittavaa vanhalle ihmiselle seurata tätä jokapäiväisten hötkyilyjen sarjaa.

    Yhtenä päivänä on kiljuttava kuorossa erotetun opettajan puolesta, toisena hohotettava jollekin Himaselle, josta muuten ei välitettäisi hyttysen puolikkaan vertaa, jos nyt edes on kuultukaan. Joka päivä on vaadittava oikeutta. Eläimille, homoille, maahan tai maasta muuttaville, väärin kritisoiduille tai ei ollenkaan kritisoiduille taiteilijoille, parhaansa yrittävälle/tunaroivalle hallitukselle, paremmin tietävälle/tyhmän tietämättömälle oppositiolle. On julistettava mitä arkkipiispa sanoi, vai sanoiko sittenkin toisin. Puoli tuntia riittää nettimanipulaattorille takinkääntöön.

    On jaettava se sadaskin pilapiirros Putinista tai Kim Jong-unista ja se kymmenes kuva Kataisesta Thacherin peruukki päässä. Entä sitten ne kaikki videonpätkät laulavista koirista, hauskasti rötköttävistä kissoista, määkivistä vuohista tai Hitleristä suuttumassa? Se eläintarha melskaa mummon pään sekaisin.

    Mitä jos ei enää muistakaan mitä joskus halusi nähdä tai kuulla? Tai ajatella itse?

    On mentävä perusasioiden äärelle. Sellaisten, joihin ikäihminenkin ehtii mukaan. Niin kuin vaikka puutarhanhoito. Ne kaikki komeasti varttuneet tomaatintaimet, chilit, paprikat, kesäkukat ja yrtit, joita pitkin kevättä olen kylvänyt ruukkuihin ja joita vastapainoksi muulle hulinalle hoidan ja vaalin aina myöhäisimpään sadonkorjuuseen saakka. Viimeiset tomaatit olen joskus poiminut vähän ennen joulua, ja ensimmäiset siemenet istuttanut tammi-helmikuussa. Verkkaista. Sitkeää. Hidasta ja hiljaista puuhaa.

    Kari Uusikylä sanoi juuri varmaan jotakin viisasta kasvatuksesta telkkarissa. Sanokoon. Siirrän tomaatintaimet ruukkuihin ja annan niiden puhua.

    - Uskothan minuun, vaikka olen kituliaampi kuin nuo muut kaverit. Jos vain annat mahdollisuuden, näytän parhaani.ja tuotan lopulta kaikkein kauneimman sadon. Jos hoidat ja vaalit niin kuin muitakin. Annat sopivasti lämpöä, valoa, kosteutta ja ravinteita.

Tai

   - Varteni on vielä hento ja tarvitsee tukea. Älä määrittele minua sen perusteella. Kun hedelmien aika tulee, minä jämäköidyn kantamaan maailman suurimman sadon.

Tai

    - Terälehteni putosi ja näytän vähän rujolta. Odota vähän aikaa, niin korjaan tilanteen ja olen kuin muutkin. Näet ihmeen.

Ei ole sattumaa, että antiikin viisaat istuivat oliivipuun alla. Itse taistelen puutarhanhoidolla mediasaastetta ja tehokkuusyhteiskunnan vaatimuksia vastaan. Se on ihana ja ihmiselle sopiva taistelu.