Taiteilijoita

Tarjoilijalla on hopeanvärinen tiara, jonka ylimmässä sakarassa välkkyy punainen sydän. Tässä ravintolassa saan eteeni kaiken mitä tilaan: simpukkapastaa, tattirisottoa, gratinoituja munakoisoja ja porkkanakakkua.

   Tarjoilu on keskeytettävä hetkeksi, sillä ovimies Aarni on kakannut vaippaan. Vaipanvaihdon jälkeen hän palaa tehtäväänsä. Sen erikoisuutena on liian isojen kenkien esittely ravintolan asiakkaille, aina yhdessä jalassa kerrallaan.

   Ravintola suljetaan yhtäkkiä, sillä henkilökunta päättääkin ryhtyä taiteilijoiksi. Hyvä. Saan hetken aikaa itselleni ja keskityn keittiön pöydälle levitettyyn sanomalehteen. Isosisko piirtää huoneessaan. Toisesta silmäkulmasta seuraan 1,5 vuotiasta, joka näyttää rauhassa piirtelevän paperilleen eteisen lattialla

    Juuri kun yritän ymmärtää Euroopan keskuspankin operaatiota euron pelastamiseksi, kuuluu huuto: "Aarni on piirtänyt lattiaan!" Isosisko yrittää turhaan pyyhkiä kumilla lattialle ilmestynyttä piirrosta. Taideteos on tehty reippain vedoin kuivamustekynällä ja kattaa eteisen lattiasta noin neljänneksen. Ihana vaalea parketti on pilalla, ja minä, vastuuton mummo, olen siihen syyllinen.

    - Missä teillä on siivoustarvikkeet, kiljaisen puolestani. Tuuli avaa oven, jonka takana on pölynimuri. Ei käy tähän. Juoksentelen ympäriinsä, ja löydän jostakin puupinnoille tarkoitettua tolua. Suurella vaivalla saan hangattua kaiken irti.

Kun katastrofi on vältetty ja tilanne ohi, ajattelen aikoja neljännesvuosisadan takaa. En muista, että kukaan lapsista olisi koskaan piirtänyt lattiaan tai muuallekaan. Kunnes muistikuvat alkavat tarkentua. Eikö vain kerrankin käynyt niin, että alakoululaisen tehtävävihko oli pilkutettu käyttökelvottomaksi niin että kouluun lähtijälle tuli itku. Joku juuri kynänkäyton idean oppinut oli sutannut täyteen joka ikisen sivun, riemuissaan siitä, että pelkästään paukuttamalla kynää vihkoon sai niin mahtavaa tulosta aikaiseksi.

    Eräänä päivänä töistä tullessa olivat lapset ovella vastassa. Kädestä pitäen meidät vanhemmat vietiin taidenäyttelyyn. Olohuoneen valkoiselle seinälle oli lattiasta kattoon kiinnitetty piirustuksia. Ihastelimme ja hämmästelimme, vaikka teokset näyttivätkin vähän hätäisesti tehdyiltä.

    Salaisuus selvisi, kun kurkistin yhden piirustuksen alle. Oli heitelty tahmatarramöykkyjä seinään, minkä seurauksena koko seinä oli punaisten limajälkien peitossa. Lasten hämmennykselle ja kekseliäisyydelle ei voinut olla hymyilemättä. Seuraavan viikonlopun käytimme kirjahyllyjen siirtämiseen seinältä toiselle, taidenäyttelyn jälkiä peittämään. Taidettiin käydä lyhyt keskustelu möykkyjen heittelystä noin yleisesti, mutta itse episodista ei koskaan sen jälkeen puhuttu.

Juniorin ollessa viisivuotias kutsui päiväkodin johtaja meidät puhutteluun. Tai siltä ainakin tuntui. Hän halusi tietää oliko perheessä kaikki hyvin, kun poikamme piirustukset olivat niin erikoisia. Täti-ihminen katsoi meitä tutkivasti, ikään kuin punniten, oliko kyse tavanomaisesta pahoinpitelystä vai jostakin pahemmasta, ja näytti muutamia töitä. Tuttua kädenjälkeä, sitä samaa uhmaa, rajuutta ja rajojen rikkomista kuin viisivuotiaan tuottamassa äänimaailmassa, kattilanpaukutuksen säestämissä kiljahduksissa ja karjahduksissa. Niin että mikä tässä nyt oli hätänä? Mummo, silloinen äiti, oli ihan pihalla.

    Olin unohtanut tapauksen kahdeksikymmeneksi vuodeksi, kunnes se yhtäkkiä tuli mieleeni, sen saman taiteilijan valokuvanäyttelyssä. Erityisiä kuvista teki niiden outous ja rajojen rikkominen, kyky nähdä toisin.

Mummona vaadin kaikille maailman lapsille seuraavia asioita.
1) aikaa mielikuvitusleikkeihin
2) paljon paperia ja kyniä
3) kattiloita paukutettavaksi
4) oikeutta esittää tanssi tai sirkustemppu kun tanssituttaa tai tempututtaa
5) vähintään yhden aikuisen ihailemaan tuloksia ja pyytämään: "Tee lisää."

    Ei voi olla liikaa vaadittu.

Lapsi, joka saa ilmaista itseään, ei kiusaa, sotke talojen seiniä tai laita vähemmistöjä halveksivaa tyhmää paitaa päälle. Lapsi joka saa piirtää ja paukuttaa kattiloita, oppii kunnioittamaan itseään ja muita, ja hyväksymään oikeuden olla erilainen.