Mummon lapsuudenkodin pihassa oli leikkimökki. Sen vieressä koivu, ja koivussa kiipeilyyn kutsuvia matalia, vankkoja oksia.
Mökissä oli oikeat tapetit, pöytä jakkaroineen ja pikkuinen räsymatto lattialla. Seiniä koristi kaksi kipsikehyksistä, medaljonginmuotoista taulua, joista toinen esitti kissaa, toinen kultakiharaista hymyilevää tyttöä. Muutama astiakin oli, oikeata posliinia.
Leikkimökissä mummo puuhasi samanikäisen Mervi-serkun kanssa. Ruoanlaittoa varten piti pihalta kerätä voikukanlehtiä kaloiksi, kiviä perunoiksi, multaa ja hiekkaa milloin miksikin. Punaisista viinimarjoista ja sokerista saatiin mössäämällä oikeannäköistä hilloa.
Mervi-serkku sai silloin tällöin omituisen kohtauksen. "Suursiivo", hän ilmoitti. Sitten piti ruveta riehumaan ympäriinsä harjan ja sihvelin kanssa, koputtelemaan, huiskimaan ja ravistelemaan kaikkea mikä irtosi. Koska siivoaminen ei kuulunut mummon lempileikkeihin, hän yleensä sai puhuttua itsensä kotipääskyseksi. Kotipääskynen oli lintu, jonka kuului olla leikkimökin katolla aina kun siivottiin. Koska serkkutyttö ei pitänyt kiipeilystä, järjestely sopi molemmille.
Mummo, silloin viisivuotias, kiipesi koivua pitkin mökin katolle. Tähyili suurta maailmaa ja fundeerasi asioita. Joskus hän vain sulki silmänsä ja antoi auringon paistaa kasvoille, nauttien pihan perältä tulevasta syysleimujen tuoksusta.
----------
On ensimmäinen kansainvälinen tyttöjen päivä, ja mummo vahtii lapsenlapsia Saukonpuistossa. Pikku Aarni, ei vielä kahtakaan, juoksee kumisaappaissaan pienen kuralätäkön poikki, aina uudestaan ja uudestaan. Katsoo ihastuneena, kun vesi roiskuu. Jos oikein kunnolla hypähtää, saa veden loiskumaan korkeammalle. Paria vuotta vanhempi Joonas juoksee tyttöjä takaa ja pelottelee näitä mörkönä.
Mummoa naurattaa. Pojat siinä harjoittavat tulevia taitojaan. Roiskimista ja saalistusta tarvitaan monessa hommassa. Joskus on tarpeen pelotellakin, jos asiat eivät muuten näytä luistavan.
Tuuli ja Eela ovat kiivenneet puihin. Eela keikuttaa pajunoksaa. "Tää avaruusraketti on just nousemassa". Tuuli pitää koulua toisen puun oksalla. Koululaiset vastaavat kysymyksiin ja tekevät tehtäviä, kunnes opettaja paukauttaa kirjansa kiinni ja ilmoittaa: "välitunti". Sitten hän siirtyy keksijäksi laboratorioon. "Tällä olis semmonen salatekniikka millä ratkastas kaikki maailman jutut." Salatekniikka edellyttää salakielellä puhumista. Tytöt pajattavat sujuvasti kieltä, jonka intonaatio vaihtelee ranskalaisesta kiinalaiseen, ja jossa konsonantteja on kuin puolankielessä.
"Tää laittas nyt huulipunaa", Eela sanoo, ja kiipeää alas oksalta, pajukon keskellä olevaan buduaariin. Tuulikin tulee. Tytöt punaavat huolellisesti huulensa ja laittavat ripsiväriä. Tukat kammataan.
Tytöt ovat valmiita valloittamaan maailman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti